sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Alku

Kauan se on ollut mielessä. Oma blogi. Riittääkö sinne päivitettävää ja kiinnostaako ketään?
No, nyt se selviää.

Miehen mielestä kun on päivät pitkät kotona, niin on aikaa. Kai sitä aikaa on sitten bloggailuunkin. Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä jää olennaisempia juttuja tekemättä näiden omien projektien vuoksi. Mutta ainakin lapset on vielä hengissä. :) (Käytetäänkö blogeissa hymiöitä? Mä oon ihan facebook-moodilla vielä.)

Lapsia on siis kaksi. Tyttö täytti tammikuussa kaksi ja pojan neljävuotisia vietetään maaliskuussa. Hiukan haasteellisemmaksi arjen tekee pojalla todettu aistiyliherkkyys (taktiilinen), sekä eroahdistuksesta ja jonkinasteisesta ADHD:sta kärsivä koira. Ja pyörii täällä nurkissa tuo ukko-kultakin aina välillä. Lähiaikoina on tosin tuntunut, että se ehtii käydä kotona vain kääntymässä.

Ajatukset ja ideat puuhasteluihin tulee pääasiassa muista blogeista. Mä en oo idearikas. Mulla on vaan tarve tehdä ja toteuttaa muiden keksimiä hauskoja juttuja. Kuvaamisessa oon ihan surkea, eikä asiaa auta kökkö kamera. Itse tykkään blogeista, joissa on värikkäät ja laadukkaat kuvat. Tää ei oo sellanen blogi.
Blogin nimi juontaa juurensa mun persoonasta. Kaikki pitää tapahtua heti ja valmista ois pitäny olla jo. Lasten (ja eteenki miehen) kanssa tätä luonteenpiirrettä koetellaan jatkuvasti.

Koska lapsilla on nyt menossa se vaihe, että toinen on ihan kakka, niistä ei oo montaakaan yhteiskuvaa. Ja jos nyt sattuu, että ne oliski samassa kuvassa ni vähintään toinen on liikahtanut ja kuva suttunen. Käsitöitä on paljon helompi kuvata ja se saattaa kaduttaa vanhoilla päivillä.




Tässä siis nämä minun omani. <3
Tästä on hyvä alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti